Kirotut jenkkakahvat

Mä haluun viä joskus kokee sen tuntee, että kun vedän koon 26 tai 27 farkut jalkaan, ni mulla ei oo ongelmia laittaa niitten nappia kiinni. Inhoon sitä, ku olin vähän paremmassa kunnossa ja ostin sillon sopivia farkkuja ni nyt ne puristaa tosi söpöt jenkkakahvat. Puhumattakaan siitä, miten hirveetä on jos farkut alkaa kiristään jo puolessa reidessä! Sillon mulla ainaki tulee niin kurja olo, että tekee mieli painua vaan sohvan perälle hyvän kirjan ja Fazerin sinisen kans, vaikka siinä kohtaa pitäs tajuta, että nyt tyttö lenkille...

Musta olis tajuttoman hienoo jos tän kevään aikana voisin kiskasta jalkaani kolme kesää sitten ostetut ihan perus mustat farkut, ilman että yli puoli mahaa tursuais niistä ulos ja ilman, että kilometrienki päähän näkyy kuinka ne puristaa mulle maailman isoimman jenkkikset :s Sen takia mä oon päättäny ottaa joka kuukausi kuvat ittestäni myös nää farkut jalassa, sen lisäks, että kuvaan itseni alusvaatteisillani, koska siitä näkee tän "jenkkakahva tilanteen" :)
Olis mahtava marssia syksyllä uuteen kouluun lempifarkut jalassa niin, että ne istuis täydellisesti ilman tursuamisia. Vaikka mulla onki joulukuun alusta asti ollu tarve uusille farkuille, niin oon päättäny, että en osta niitä ennen ku oon saanu painoo tippuun, koska niistähän tulis kuitenki mulle isot ;) Eli nyt pitää alkaa ettiin niitä unelma housuja jotka käyn sitte ostaan ittelleni ku oon saanu ittestäni kapeamman ja kevyemmän!

 Kattokaa esim näitä kahta kuvaa. Tursuaako missään? Ei. Näyttääkö ees kiristävän? Ei todellakaan. Noi housuthan melkeimpä tippuu näiden leidien päältä, vaikka ne mun mielestä näyttää silti suhteellisen terveiltä, eikä miltää ylilaihoilta! Tässä tavoitetta, johon on hyvä pyrkiä... Mutta siihen saattaa mennä kuukausi jos toinenkin, valitettavasti...