Fiilikset on taas katossa kun poikaystävä saapuu huomenna lomille, ikävä on jo melkoinen :( Ei olla nähty nimittäin taas kahteen viikkoon, kun se oli viime viikonlopun kiinni intissä. No tämä oli viimeinen kerta ja nyt mulla ei oo enää syytä syödä tylsyyteeni, eikä ainakaan ikävään...
Ollaan seurusteltu J:n kanssa nyt 349 päivää eli kohta juhlitaan vuosipäivää. Ja tästä ajasta se on ollu armeijassa 228 päivää. Tietenkin lomilla käyny, mutta palveluksessa se on niin kauan ollut. No 42 aamua jäljellä ja juhlan päivä 7.4 koittaa kun mun kulta palaa tänne taas lopullisesti.
Oon nyt uskaltautunu kertoon sille, että mulla on oikeesti tavotteita tän mun kuntoilun suhteen ja se on kannustanu mua. Toisaalta vähän ristiriitasta, koska se on silti sanonu aina olevansa muhun tyytyväinen näin, mutta tärkeintä mulla on se että se hyväksyy mut sellasena kun oon.
Mulla on aina paras tunne kun J tulee lomille ja astuu sisälle meille. Vähän samanlainen kutkutus mahan pohjassa ku sillon alku ihastuksen aikana. Sillon ajattelee, että jos en päästäiskään sitä sunnuntaina lähteen vaan laittaisin piiloon mun sängyn alle ja pitää siä piilossa.
Vaikka oon kokoajan urheillu ja liikkunu itseni takia, mutta tälläin seurustellessa tulee väkisinkin ajateltua sitä toista ja se motivoi. Klisee, että seurustellessa lihoo ei ainakaan päde muhun. Nimittäin viime keväänä olin hoikemmassa kunnossa ku pitkään aikaan, just sen takia, että liikuttiin yhessä ja siitä urheilusta tuli elämäntapa.
Kesän matkaa odotellessa, jollon oon päättäny olla kunnossa. Kohta kun pakkasetkin loppuu niin pääsen lenkkeileen ja sitä lenkkeily kuntoa on kyllä pakko kohottaa. Tehtiin meinaan kullan kanssa sellanen sopimus, että aletaan keväämmällä käymään aamulenkillä vähintään 2 kertaa viikossa ja mä en tällä kunnolla tuu ikinä pysyyn perässä.
En tiedä mitä avautumista tai ikävöintiä tää on, mutta joku hempeily fiilis on nyt päällä ja haluun ilmeisesti jotenki purkaa sitä. Hyvää viikonloppua kaikille, sillä nyt alkaa taas maanantai aamuun kestävä blogi hiljaisuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti